Hellurei täältä Kuala Lumpurista! Täällä ei tosiaan oo suunnitelmat menneet ihan niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä ja tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä postausta pehmeistä hotellilakanoista. Meidän lennon piti olla perillä ennen kello yhtä yöllä, mutta loppujen lopuksi päästiin hotellille aamuseitsemän jälkeen. Kaikenlaisia öitä on tässä tullut koettua, eikä tuo ollut edes pahimmasta päästä, mutta jotenkin se vaan vei mehut meistä ihan kokonaan. Mun mahan epävakaisuus ei myöskään loppunutkaan Indonesiaan vaan sitä on tässä podettu jo neljättä päivää. Sama iski myös kuumeen kera Siniin ja se yhdistettynä tuohon huonoon yöhön ja tämän kaupungin kuumuuteen (real feel 48) ja ukkoseen on saanut meidät luopumaan ainakin yhdestä isommasta suunnitelmasta kokonaan. Yllätyshyökkäyksen sattuessa kun mielellään tietää missä lähin vessa on! Ja jos ihan totta puhutaan meille taisi tähän samaan syssyyn iskeä myös pieni matkustamisen burn out. No mutta nyt on saatu voimia keräiltyä (hehe tein just tänään sen minkä oon aina halunnut tehdä, laitoin do not disturb -kyltin meidän oveen) ja Thaimaassa ollaan varmasti jo entisellään! Onneksi ollaan saatu kuitenkin Kuala Lumpuriakin kierreltyä lähes kaikilta osin mitä haluttiinkin. Mutta asiaan!
Bookattiin meidän venematkat Gilin saarille meidän hostellin kautta melko suolaiseen 600 000 IDR (40€) hintaan. Näitä laivamatkojen kaupustelijoita oli joka kadun kulmalla ja voi olla, että oltais saatettu löytää tuo jonkun euron halvemmallakin, mutta näin tää meni vähimmällä säätämisellä. Shuttlebussi tuli hakemaan meitä 6.30 aamulla (tai no eihän ne ajat siellä niin justiinsa ollu, tais olla kello jo 7 ku bussi kurvas hostellille) ja suunnattiin ajomatka Padang Baihin, joka on yks rannikon kaupungeista, joista laivat kulkee Gileille.
Gilin saaria on kolme vierekkäin, Air (perhelomailijoille), Meno (se vähiten meno, lähinnä honeymoon kohde) ja Trawangan, jonne me suunnattiin. Saarilta on tosi helppoa ja halpaa tehdä päiväretkiä toisille saarille, ja näin mekin tehtiin yhtenä päivänä. Alunperin meidän oli tarkoitus olla Gili T:llä vain 2 yötä, mutta onneksi päätettiinkin ottaa kolmaskin yö.
Tässä reissatessa on kuullut jos minkälaista tarinaa ja kertomusta, mutta nyt venematkan aikana kuultiin kyllä yksi hurjimmista. Meidän viereen yläkannelle istui englantilainen pariskunta, joiden kanssa alettiin juttelemaan. He alkoivat tarkistelemaan veneen turvasysteemit, tyyliin 'jaa pelastusliivit on tuolla, pelastusvene tuossa...' ja alkoivat sitten selittää tätä. Viime joulukuussa he olivat olleet matkalla Panamalta Kolumbiaan, kun heidän veneensä ajoi karille keskellä yötä kapteenin nukahdettua. Kaikki 11 matkustajaa selvisivät, mutta huhhuh mikä tarina. Pariskunta on matkustellut jo 7 vuotta ja heillä on varmasti paljon muitakin uskomattomia tarinoita kerrottavana. Tässä linkki englanninkieliseen DailyMailin juttuun ja videoon, jonka löysin tapahtuneesta klik!
Gilin saarilla ei ole moottoriajoneuvon moottoriajoneuva, ja ainoa tapa kävelemisen ja pyörän vuokraamisen lisäksi liikkua ympäriinsä ovat hevosvaunut. Luulen, että tämä osaltaan vaikutti saaren ilmapiiriin ja siihen, miten rento fiilis siellä koko ajan oli. Tai siis, minkä muunkaanlainen fiilis voi olla jos autojen jarru- ja tööttäysäänien sijasta kuuluu kavionkopsetta, hevoskärryjen kulkusten kilinää ja käsipelillä toimivan töötin ääniä?
 |
| Gileillä käy paljon ruotsalaisia ja olipas siellä Suomikin manittu! Torilla tavataan! |
Varattiin paripäivää etukäteen meille Mango Tree -niminen homestay, joka osoittautui aivan napakympiksi! Niin sympaattiset paikalliset pojanklopit auttamassa ja tarjoilemassa aamupalaa ja vielä sympaattisempi todennäköisesti eurooppalainen nainen omistajana. Hintaa tais olla taas alle 10€/yö/hlö, johon sisältyi siis aamupala. Ja joka kerta kun menoiltamme palattiin Mango Treehen, oli joku huutamassa 'welcome home!'. Pojille oli myös selvästi opetettu, että 'yes please' on erittäin kohteliasta sanoa, ja veikkailtiin Sinin kanssa montako kertaa tämä kuullaan aina kun puhuttiin heille :D
 |
| Meidän 'kodin' pihalla pyöri kaksi kissanpentuakin! |
Ensimmäisenä päivänä vuokrattiin pyörät alle ja polkaistiin saari ympäri. Tähän aikaa meni reippaasti alle tunti, sen verran pieni saari kyseessä. Illalla löydettiin myös paikalliset night marketsit, joilta jokainen ilta käytiinkin hakemassa ruokaa. Koettiin myös jänniä hetkiä, sillä juuri kun illalla palattiin Mango Treehen, menivät sähköt. Omistaja sanoi sähköjen voivan olla poissa viidestä minuutista kolmeen päivään, kuulemma näin on käynyt ennenkin. Hän kipaisi ostamaan kynttilöitä ja me sitten istuttiin iltaa meidän omalla pikku kuistilla, aika siistiä. Sähköt palasivat vajaan tunnin päästä, ja niin saatiin sitten mekin illan Temptation Island pyörimään :D
Gilit on muunkin Indonesian tapaan islaminuskoisia saaria ja näimpä saimme kuunnella päivittäin rukouskutsua parinsadan metrin päässä sijaitsevasta moskeijasta. Meinas suoraan sanottuna iskeä pieni epätoivo, kun ensimmäisenä päivänä jollotus alkoi 3-4 aikaan iltapäivällä ja hiljeni seuraavana aamuna kuuden maissa (ei muuten varmaan tullut livenä...). Mutta onneksi tämä taisi olla joku spesiaalipäivä, muina päivinä tätä kuului vain silloin tällöin!
Otettiin kaikki irti ensimmäisestä aamusta saarella ja herättiin jo ennen kuutta katsomaan auringonnousua. Meidän seuraan liittyi kaksikin eri baarista kotiin matkalla ollutta parivaljakkoa ja voitte kuvitella minkä tasoista keskustelua saatiin aikaan :D No ei, oli taas kiva jutella kieliasioista ja aksenteista brittipoikien kanssa. Kyllä meillekin vielä tuo maailman kaunein aksentti saadaan, osataan sanoa jo 'turtle' brittiläisittäin!
Illalla käytiin nappaamassa kuvia 'turistikeinulla' ja tavattiin haaksirikkopariskunta jälleen. Otettiin sitten toisistamme kuvia ja voi kuinka herttaisia he olivatkaan. Varmaan miljoonannen kerran, mutta matkustamisen parasta antia on kyllä ihmiset!
Viimeisenä päivänä vuokrattiin taas pyörät ja tällä kertaa myös snorkkelit ja lähdettiin biitsille! Ei tarvinut kauaa snorklailla toinen toistaan värikkäämpien kalojen keskellä kun bongattiin kilpikonna! Tämä yksilö oli yli puolimetrinen ja kuin siistiä taas oli nähdä tuollainen otus luonnossa. Ei muuten naamasta paljoa eronnut meidän Helmistä (joka oli muuten kuulemma loukkaantunut, kun kuuli että kaveeraan muiden konnien kanssa...). Myöhemmin kävin vielä yksinään polskimassa ja löysin todennäköisesti saman kaverin uudelleen. Aika hieno fiilis kun käytiin siinä yhtä aikaa nappaamassa happea pinnalla ja vähän pääsin kilvestäkin hipaisemaan. Luonto on ihmeellinen ♥
Seuraavana aamuna olikin meidän aika jatkaa matkaa, ja nyt oli muuten ensimmäisen kerran sellainen fiilis että ei millään haluaisi lähtä seuraavaan paikkaan. Ei vissiin Gilikään meistä halunnut päästä eroon vielä, oli nimittäin pieniä tikettiongelmia. No, muutamien tiukkojen keskusteluiden jälkeen päästiin kuin päästiinkin veneeseen takaisin kohti Balia!
Jos jäi vielä jotenkin epäselväksi, niin Gili T oli kyllä mun ihan ehdottomasti lempparipaikka Balin reissun aikana. Olihan sitä turistikrääsää sielläkin, mutta jotenkin ei niin ahdistavissa määrin kuin muualla. Siellä vaan oli jotenkin hyvä olla, ehkä tuo saarielämä onkin mua varten! No onneksi on saarisuunnitelmia Thaimaaseenkin ;)
♥ Elli
P.S. Ei muuten vielä kovin montaa kertaa oo tullut semmoinen olo, että olispa rinkka, mutta nyt voi sanoa että pikkuisen tuli. Nimittäin kun saavuttiin Gilille laskeuduttiin me suoraa veneestä veteen ja laukut nakattiin alas tyylillä 'ota koppi', jonka jälkeen niitä sai sitten vetää rantahiekalla, kunnes pääsi kuoppaiselle ja kiviselle maantielle. Yhden pienen ja yhden 26 kg (HEAVY!!!-tarralla varustetun) vetolaukun kanssa ei paljoa naurattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti