2015/12/24

WISHING YOU A VERY MERRY CHRISTMAS

Ihanaa joulua jokaiselle joka puolella maailmaa ♥



Suomessa nauttikaa lumesta, joulukirkosta, rauhasta, jouluruoista ja lahjoista ja ennen kaikkea perheestä ja ystävistä (ikävä), ja te, ketkä vietätte joulua poikkeuksellisesti muualla, nauttikaa tämän joulun ainutlaatuisuudesta ja painakaa mieleen jokainen hetki. Niin ainakin itse aion tehdä.

Pakko vielä vähän hehkuttaa, että multa luonnistuu jo piparitaikina, joulupuuro (ja tietenkin joulutortut) ja tän illan jälkeen toivottavasti porkkana- ja perunalaatikko sekä rosolli ♥ Kaikkea sitä täällä Australiassa oppii!

♥ Elli

P.S. Mun jouluaatto alkoi siis tänäkin vuonna riisipuurolla, mutta ihan innolla odotan ens vuoden joulupuuron syöntiä, kun kenellekään ei tarvi selittää miksi aamupalaksi syödään keitettyä riisiä kanelin ja voin kanssa :D

2015/12/15

DAY WITH ME

Oon pitkittänyt tän postauksen kirjottamista, kun oon muka odotellut normaalia päivää josta kirjoittaa. Tajusin sitten viime viikolla että ehkei mulla täällä olekaan 'normaaleja' päiviä, kaikki on jollain tavalla erilaisia. Se onkin yks tän työn hyvistä puolista!

Au pairin työstä sen verran, että vaikka se omalla tavallaan melko helppoa onkin, on sekin kuitenkin työtä. Joinakin päivinä tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta olla lasten kanssa, mutta useimmiten päivät vilahtaa nopeasti! Työaikoja ei kannata liiaksi jäädä tuijottamaan: mullakin on kolmena päivänä viikosta oon töissä 7-18, ja kahtena muuten saman, mutta vapaalla koulupäivän ajan. Päivät on siis melko pitkiä, mutta harvalle työpaikalle voi nousta sängystä sinä kellonlyömänä, kun työpäivä alkaa ja hengailla ensimmäiset tunnit yökkäreissä. Saan myös itse suunnitella kaikki aktiviteetit, ja ne onkin helppo muokata sellaiseksi, että itselläkin on mukavaa. Esimerkiksi playdateilla ei edes huomaa olevansa töissä, kun parhaassa tapauksessa lapset leikkivät keskenään monta tuntia ja voi vaan höpötellä toisen au pairin kanssa!

No mutta sitten asiaan, tässäpä mun viime viikon perjantaipäivä!

6.45 Herätyskello soi. Aluksi heräsin puolituntia ennen töiden alkua, nyt vartti riittää. Luen yön aikana tulleet viestit ja selaan kaikki sosiaaliset mediat (Instagram, Snapchat, Facebook, Bloglovin)

7.00 Nousen ylös ja koitan olla keittiössä tasan aikoihin. Periaatteessa se ei ole niin viiden minuutin päälle, mutta tykkään olla ajoissa. Pojat on yleensä olleet hereillä jo jonkun aikaa. Dad on jo lähtenyt bussilla töihin ja mom lähtee jossain vaiheessa aamua. Vanhemman lapsen pitää ottaa yksi vastustuskykyä ja bakteerikantaa parantava lääke 15 minuuttia ennen syömistä, joten annan sen heti seitsemältä. Jos tiskikone on täynnä, tyhjennän sen.

7.15 Smoothien aika! Joka aamuun kuuluu vihersmoothie ( lehtikaalta, ananasta, banaania, chlorellaa, jotain toista vihreää jauhetta, kookosvettä ja jääpaloja). Ennen smoothieta annan W:lle loput 'lääkkeet'. Teen aamupalaa ja pakkaan lunchboxin W:lle. Aamupalaksi tänään cornflakeseja ja banaania!

8.00 Tänään oltiin nopeita aamupalan kanssa. Patistan W:tä pesemään kasvot ja hampaat, sekä vaihtamaan koulupuvun päälle. Tässä voi mennä hyvinkin puoli tuntia, mikä raastaa joka aamu mun hermoja. J tarvii vielä apua näissä, joten samalla auttelen häntä. Täksi päiväksi on luvattu 35 astetta, aurinkorasvan vuoro!



8.35 Pakkaan lapset ja koulurepun autoon. Ajellaan koululle ja etsitään parkkipaikka mahdollisimman läheltä.

8.50 Koulu alkaa, ajellaan takaisin kotiin J:n kanssa.

9.00 Kotona taas, laitan pyykkikoneen pyörimään ja märät vaatteet narulle.

9.10 Pakkaan eväät ja uikkarit, pyyhkeet ja aurinkorasvan. J:llä on ollut vähän nuhaa, kerrankin muistan pakata myös nenäliinat!





9:30 Autossa taas. Ajellaan Dee Why beachille, koska siellä on hyvä lasten uima-allas ja iso leikkikenttä. Uiskennellaan altaassa puolisen tuntia ja sen jälkeen mennään leikkikentälle leikkimään ja syömään aikaista picniclounasta.

12.00 Ajellaan kotiin ja toivoisin että J nukahtaisi jo autossa. Tänään siivooja tulee 13 aikoihin, siksi ollaan aikataulusta vähän edellä lounaineen ja päiväunineen. Laitan J:n päiväunille, jonka aikana lueskelen itse kirjaa uima-altaalla ja syön vähän välipalaa.

13.00 Pakkaan W:n uimakoulurepun ja uudet eväät. Ollaan sovittu että tavataan Sini ja Sinin tyttö M Collaroyn playgroundilla, koska meidän pitää lähteä maanpakoon siivoojan tieltä.

J ja M on niin söpöjä yhdessä!


14.15 Ajellaan kodin kautta koululle hakemaan W, koska unohdin W:n vaihtovaatteet...

14.50 Koulu loppuu. Ajellaan uimakoululle, joka on samassa rakennuksessa mun salin kanssa.

15.30-16.00 W:n uimakoulu

16.30 Kotona taas! Normaalisti alkaisin laittamaan dinneriä, mutta tällä kertaa mom ja pojat ovat menossa sushitrainiin, koska dad on firman pikkujouluissa. Annan pojille välipalaa ja laitan pyykit narulle ja otan vanhat sisälle.

17.30 Mom tulee kotiin ja laittaudun nopeasti. Ennen kuutta ollaankin jo autossa, pojat ja mom nakkaavat minut bussipysäkille Manlyn joululaulutapahtumaan ja menevät itse syömään!

Tämmöinen työpäivä mulla perjantaina, ei valittamista! Ilta vietettiin Hannan ja Haleyn kanssa Manlyssä joulutapahtumassa.

Ihana vaaleanpunainen Manly beach perjantai-iltana.


Huomenna onkin viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen alkaa 6 viikon school holidays! Tämähän tietää au pairien burn outia, kun kaikki lapset ovat joka päivä kotona... Onneksi välissä on myös meillä joululomaa!

♥ Elli

2015/12/07

PEOPLE

Ihan aluksi haluan jokaikisen lukevan Hannan tämän postauksen itsenäisyyspäivästä. Hanna kiteytti oikeastaan kaiken mitä itsekin eilispäivänä olisin Suomen kunniaksi halunnut sanoa, joten sen sijaan että koittaisin kirjoittaa samaa asiaa omin sanoin, lukekaa ihanan Hannan kirjoittama teksti Suomesta. Onnea Suomi 98 vuotta ♥



Kiitospäivä meni jo, mutta haluaisin omistaa yhden kokonaisen postauksen kiitollisuudelle siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä olen saanut täällä tavata ja joista osaa voin täydestä sydämestä kutsua loppuelämäni ajan ystävikseni.

Monen au pairin, tai ylipäänsä ulkomaille muuttavan suurimpana pelkona tuntuu olevan ystävien/seuran/tuttavien löytäminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmisiin tutustuminen ei KOSKAAN ole ollut näin helppoa kuin näiden viimeisen melkein neljän kuukauden aikana. Olen tavannut kymmenittäin au paireja eri maista ympäri maailmaa. Tietenkin suurin osa on jäänyt vain tuttaviksi tai sen hetken kanssani jakaneiksi ihmisiksi. Joka tapauksessa, voin sanoa että jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä olen saanut jotain, jokaikiseltä. Vaikka heti kättelyssä olisin todennut ihmisen olevan aivan liian erilainen kuin itse olen ja tiennyt, ettei tästä todennäköisesti tule ystävyyttä syntymään, olen ainakin oppinut tunnistamaan minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni.

Olen saanut todella paljon uusia näkökulmia elämään ja tutustunut ja ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en välttämättä puoli vuotta sitten olisi edes vaivautunut juttelemaan. Tässä asiassa olen kasvanut aivan hirveän paljon, enkä usko paluuta takaisin entiseen olevan.

On todella kummallinen tunne, kun aivan eri maailmankolkasta kotoisin oleva ihminen onkin yhtäkkiä niin itsesi tyyppinen ihminen. Joistakin sen huomaa heti, joistakin jonkin ajan päästä. Täällä myöskään ikä ei todellakaan ole muuta kuin numeroita, yleensä jos jonkun vanhemman tytön kanssa ei klikkaa, on syynä jokin muu kuin ikä. Suurin osa omista ystävistäni on toki Suomessakin ollut aina muutaman vuoden vanhempia, niin myös täälläkin. Se, että ihmiset tulevat tänne au paireiksi eri ikäisinä johtuu suurimmaksi osaksi varmaankin erilaisista koulutusjärjestelmistä. Suurin osa suomalaisista tuntuu olevan 19-20-vuotiaita, mutta esimerkiksi kanadalaiset ja amerikkalaiset usein muutamia vuosia vanhempia. Suomessa kun oikeastaan ainoa järkevä väli lähteä au pairiksi taitaa olla lukion jälkeisinä vuosina.

Sitä ei oikein aina itsekään muista kuinka paljon muitakin ihmisiä tämän vuoden aikana elämäänsä saa muiden au pairien lisäksi.

Ensimmäisenä tottakai mieleen tulee host family. Edellisessä perheessä asuessani en todellakaan olisi ikinä voinut kuvitella sanovani hostfamilyä perhettä 'toiseksi perheekseni'. Nyt on tilanne aivan toinen. Olen todellakin osa tätä perhettä, ja nytkin kun kirjoitan tätä sängyn pohjalta aivan kamalassa flunssassa, on koko perhe pitänyt minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Lisäksi koen olevani osa koko tämän perheen sukua, mikä tuntuu todella hyvältä. Hostmomin äidin olen tavannut jo useaan otteeseen ja tullaan erittäin hyvin toimeen hänen, sekä hostmomin isän kanssa. Lisäksi hostdadin äiti hieman kauempaa on tällähetkellä viikon ajan täällä kyläilemässä, ja voi miten inspiroiva ihminen hän onkaan! Kyseessä on siis kahdeksankymppinen maailmanmatkaaja, joka oli juuri Etelä-Afrikassa bestiksensä kanssa. Olen kuullut niin hienoja tarinoita hänen elämästään ja kun näkee kuvan tämän ikäisestä ihmisestä ratsastamassa jättimäisellä afrikan norsulla leveä hymy kasvoillaan pitäen tiukasti kiinni edessä istuvan safaroppaan vyötäröstä, ei voi muuta kuin olla vaikuttunut. Kaikki perheen isovanhemmat tuovat kovasti mieleen omat mummit ja vaarin ♥

Oman perheen lisäksi sekä Sinillä että minulla on täällä tavallaan myös toiset perheet, nimittäin toistemme hostfamilyt. Olemme kumpikin koska tahansa tervetulleita toisen luoksi kylään, tai vaikkapa yöksi oli se sitten keskellä viikkoa tai viikonloppuna. Sinin perhe kutsui minut heidän kanssaan joululounaallekin, koska kuulemma olen osa heidän perhettään. Eräs perjantai-ilta me taas vietettiin täällä meillä, kun juhlimme perhetuttavan poispääsyä sairaalasta ja hänen vaimonsa synttäreitä erittäin sekalaisella seurakunnalla, joka oli kuin suoraan Mondern Family -tvsarjasta.

Viime lauantaina meillä oli isot juhlat, nimittäin W:n 6-vuotissynttärit. Edellämainittujen isovanhempien lisäksi tapasin juhlissa

♥ kuubalaisen, juuri naimisiin menneen tanssinopettajan ja hänen raskaana olevan vaimonsa
♥ aasialaisen naisparin ja heidän kaksospoikansa
♥ sairaalasta päässeen luusyövästä paranevan miehen
♥ pienen kohta neljävuotiaan pojan, joka sairastaa erittäin vakavaa synnynnäistä lihassairautta
♥ ja monia monia kauniita lapsia ja perheitä

Aina välillä sitä vaan herää siihen, kuinka suuri rikkaus on tutustua näin moniin erilaisiin ihmisiin. Tiedän, että Suomeen palattuani voin todellakin sanoa minulla olevan toinen perhe täällä Australiassa oman rakkaan Suomi-perheeni lisäksi.

♥ Elli



2015/12/02

CHRISTMASSY THOUGHTS

Eilen oli ensimmäinen päivä. Ensimmäinen joulukuuta. Tämä kuukausi tarkoittaa siis tietysti lunta ja pakkasta, pimeitä iltoja, kynttilöitä, pipareita, joulutorttuja, glögiä, kauneimpia joululauluja, jouluvaloja, omaa pientä joulukuusta mulle ja Helmille, pikkujouluja, joulukinkkuhaaveilua, tonttulakkeja, lahjojen ostoa, joulukalenteria...


Mutta. Eilen ei ollut pelkästään ensimmäinen joulukuuta, vaan Australian kesän virallinen ensimmäinen päivä. Ei ole paljon lunta tai pakkasta näkynyt ja illoistakin on tulossa koko ajan valoisampia. Yhden pahan piparin olen syönyt ja puolikkaan joululaulun kuunnellut. Erilainen joulukuu tulossa siis!

Olen niin jouluihminen kuin voi vain ihminen olla. Normaalisti alan laskemaan päiviä jouluun syyskuussa ja viimeistään marraskuussa on jo joulufiilis täysillä päällä. Tänä vuonna en oikeastaan ole edes yrittänyt päästä joulufiilikseen, onhan se aika vaikeaa kun ulkona paahtaa aurinko ja toppatakin sijasta vakkariasuste on bikinit. Tajusin myös yhtäkkiä, ettei mulla ole edes joulukalenteria! Loppujen lopuksi päädyinkin tekemään sen itse enkä itselleni vaan mun rakkaille pojille.......

Sain siis eilen idean pienestä joulumielenvirityskalenterista, jonka ensimmäinen 'luukku' on pieni, vajaan metrin korkuinen, joulukuusi ja kirje joulupukilta. Joka päivä pojat saavat kuuseen uuden koristeen ja viimeisenä päivänä loppuhuipennuksena pienet tähtivalot. Koska sain tämän idean eilen ja illalla väkersin 'luukkuja', saivat pojat tänään kahden ensimmäisen päivän luukut. Voi sitä hämmästyksen määrää kun ovella odotti joulukuusi ja kirje ihka oikealta joulupukilta Suomesta asti!




Tällaisilla pienillä jutuilla koitan saada itsellekin joulumieltä, ja eiköhän se sieltä pikkuhiljaa tule kun sunnuntaillekin on kivoja itsenäisyyspäivän suunnitelmia Sinin ja Hannan kanssa. Linnanjuhlat jää tältä vuodelta ainakin livenä välistä mutta aiotaan sen sijaan katsoa Joulutarina ja syödä suomalaisia herkkuja. Parin viikon päästä Etelän Ristin Seurakunta järjestää myös kauneimmat joululaulut täällä Sydneyssä, joten luultavasti sinne on mentävä!




Niinkuin host-äitikin totesi, mulla on koko loppuelämä aikaa nauttia suomalaisista jouluista lumen keskellä, joten otetaan nyt kaikki irti joulusta täällä! En malta odottaa oikeaa aussijoulua!

Ihanaa, ihanaa joulukuuta, make the most of it whereever you are!

♥ Elli

P.S. Täällä on muutamia taloja koristeltu Amerikan malliin lisäyksenä vielä pieni mauttomuustwisti.... Siinä vaiheessa kun pihamaalla on viisi erilaista välkkyvää elementtiä sanon minäkin sen olevan little too much! Voisinkin käydä jonakin iltana kuvailemassa niitä pimeän tultua.