2015/08/31

THREDBO

Lumi ja laskettelurinteet, ei ehkä ihan ensimmäinen asia mikä Australiasta tulee mieleen. Viime perjantaina me kuitenkin sullouduttiin koko perhe autoon ja ajettiin noin 7 tuntia etelään määränpäänä Thredbo ja Snowy Mountains.

Automatka meni ihan hyvin siihen nähden että kumpikin tytöistä oli ensimmäistä kertaa pidemmällä automatkalla. Jo ajaessa maisemat oli niiiin upeita!! Näin varmaan enemmän lehmiä ja lampaita kuin koskaan ja vihdoin ne ensimmäiset kengurutkin loikkimassa auringonlaskuun. Koko muu Australian kengurukanta makasikin sitten 15 metrin välein kuolleena tienlaidalla muiden villieläinten kanssa...

Matkalla sain kuulla Uuden-Seelannin ja Australian kansallislaulut host-isän laulamana :D Luojan kiitos Maamme laulu löytyi Spotifystä niin vältyin laulamiselta..

Lauantaina suuntasimme rinteeseen jo aamusta ja voi mikä ilma meille sattuikaan! Oli kyllä ihana päästä taas puolen vuoden tauon jälkeen laudan päälle. Vähän tuli ikävä omaa lautaa ja kenkiä..

Sunnuntaina ajeltiin sitten kotiin Canberran kautta. Se kaupunki oli kyllä sen enempää itse perehtymättä juuri niin tylsä kuin olin kuullutkin. Käytiin parlamenttitalolla ja kaupungin ainoat ihmiset nähtiin siellä, taitaa mun osalta olla suuri ja mahtava pääkaupunki nähty tuolla reissulla, keskityn sitten mielummin muihin itärannikon kaupunkeihin ja kotikaupunki Sydneyyn, home sweet home ♥





 ♥ Elli

2015/08/29

FEELINGS

Melkein kaks viikkoa takana elämää maapallon toisella puolella! (Voi että miten vihaankaan tuota 'maapallon toisella puolella', kuulostaa vaan niin kliseiseltä...) Mutta kuitenkin, täällä sitä ollaan edelleen hengissä. Kirjoittelin aiemmin ennen lähtöä että fiilikset on sekavat, mutta voi kunpa oisinkaan tiennyt mitä tuleman pitää.. :D huhhuh.

Host-isä sanoo jatkuvasti nuoremman tytön olevan 'rocks and diamonds' (mikä kyllä kuvastaa tätä tapausta osuvammin kuin mikään muu), mutta tämä sanonta osuu ja uppoaa mun fiiliksiinkin niin hyvin. Lähtiessä lentokentältä Oulusta fiilikset oli hyvät. Yleensä olen kauhea itkupilli ja olin varautunut pahimpaan, mutta ei, myös koko matkan ajan olin vain innoissaan kaikesta ja mietittiinkin milloin se ikävä oikein tulee. Ensimmäiset päivät täällä, eli keskiviikko, torstai ja perjantai oli niin täynnä kaikkea uuden opettelemista ja näkemistä ja asioiden hoitoa että sen kummemmille ikävän tuntemuksille ei vaan jäänyt aikaa. Sitten lauantaina nuorempi tytöistä sai ensimmäiset kunnon raivarit, skypettelin kotiin ja olin liikaa yksinään omien ajatuksien kanssa. Tämän jälkeen juteltiin vielä host-äidin kanssa mun omasta perheestä ja tämän kaiken seurauksena se sitten tulikin. Itku.

Tämän jälkeen fiilikset on mennyt vuoristorataa ihan päivittäin. Silloin kun on paljon tekemistä mielialakin on korkealla. Ongelma on vaan se, että tarvin joka päivä tietyn ajan vain itselleni, sellaisen ajan, jolloin selailen puhelinta, katson jotakin sarjaa tai vaan oon. Ja juuri nämä on niitä pahoja hetkiä, jolloin yleensä ikäväkin iskee. Joskus se ikävä lähtee ihan kummallisista asioista, sellaisista tosi pienistä, niinkuin vaikka vaatekaapin siivoamisesta tai paahtoleivistä väärässä paikassa (jääkaapissa, seriously???).

Ikävä on jännä asia. En oikeastaan koko mun 19,5 vuoden mittaisen elämän aikana oo ikävöinyt ikinä mitään tai ketään kunnolla. En oikein tiennyt edes mitä ikävä saati sitten koti-ikävä on, ennenkuin tulin tänne (ihan sivuhuomautuksena, koti-ikävä on sitä kun ikävöit jopa tiskikoneen tyhjentämistä omassa kodissa, huom. äiti ja isi).

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, suurimman osan ajasta olen tosi innoissaan kaikesta ja onnellinen, kaikki on hyvin! Tiedän sen siitä, että kun skypettelen Sinin kanssa suunnilleen päivittäin ja aina kun videokuva lävähtää näytölle on kuin katsoisi peiliin. Meillä menee fiilikset ihan käsi kädessä, kerran itkettiin kumpikin jo ensimmäisestä sanasta lähtien ja sitten on niitä päiviä kun kumpikin ollaan vaan niin onnellisia. Ollaan siis päätelty että tämä tämmönen tunteiden myrsky on ihan normaalia tässä vaiheessa.

Ihan samalla tavalla kuin negatiivisiakin fiiliksiä, myös niitä hyviä aiheuttaa ihan pienet asiat. Leffailta Sinin kanssa, reunion päiväkotibestiksen ja sen ystävän kanssa cityssä, positiiviset kommentit lapsilta ja host-vanhemmilta ja ajatus siitä, että Suomessa mulla on kaikki hyvin. Ihana perhe, poikaystävä, kaverit ja koulupaikka odottamassa, ei ne katoa minnekään vaikka itse täällä kaukana olenkin.

Huhhuh, enpä ajatellut kirjoittavani ihan tällaista postausta, mutta tässä nyt tämmöinen avautuminen. Kirjoittelen muuten tätä keskeltä lunta laskettelupäivän jälkeen, mutta tästä viikonlopusta lisää myöhemmin :)

my favorite quote from weheartit.com


Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

♥ Elli

2015/08/23

TARONGA ZOO

Tänään mulla oli ensimmäinen aamun "työvuoro", vai miksi näitä nyt kutsuisi. Perjantai- ja lauantai-illat olin myös töissä, laitoin tytöt nukkumaan ja sitten vain hengailin kotona. Oikeastaan se passasikin paremmin kuin hyvin, otin vain rennosti ja laitoin ajoissa nukkumaan.

Kymmenen aikoihin lähdettiin Taronga Zoohon koko perheen kanssa. Ilma oli sateinen ja melko viileä, joten takki oli todellakin tarpeen. Sitä ei uskoisi että Australiassa palelee, mutta näiden kuluneiden päivien aikana mua on kyllä palellut jatkuvasti. Enimmäkseen sisällä, sillä täällä on varsinkin öisin ihan järkyttävän kylmä. Eilen tosin oli 25 astetta lämmintä ja tosi kaunis ilma muutenkin!

Aaaaalrighty ehkäpä sitten asiaan, eli siihen eläintarhaan. Ensimmäinen koala bongattu!! Kengurut jäi tällä reissulla vielä näkemättä :-( Tytöt oli tosi innoissaan (ja okei ehkä ihan vähän minäkin). Eläintarhasta oli ihan uskomattoman kauniit näkymät kaupunkiin, sekä eläinten luota että myöhemmin gondolihissistä.. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan!








 Kirjoittelen ensimmäisten päivien kuulumisia sitten myöhemmin, hyvää sunnuntai-iltaa Suomeen!

♥ Elli



2015/08/20

ALL GOOD IN MANLY

Hengissä ollaan! 30 tuntia matkustamista ei tuntunut missään parhaan mahdollisen matkaseuran Sinin kanssa. Helsinki-Singapore lennolla nukahdettiin heti ruuan jälkeen ja lopulta kun herättiin oli lennosta kulunut jo 9 tuntia! Tämä oli erittäin mieluisa yllätys, sillä yleensä en saa nukuttua juuri ollenkaan matkustaessa. Singaporessa jouduttiin hengailemaan noin 7 tuntia, mutta tämäkin aika meni ihan hujauksessa. Viimeinen lento lähti Singaporen aikaan illalla, ja saatiin aika hyvin kiinni aikaerosta kun nukuttiin taas melkein koko lennon ajan.








Sydneyn koneessa täytimme laput, joissa kyseltiin matkatavaroista (onko esim. alkoholia/lääkkeitä/aseita) ja ebolan takia maista joissa on käynyt viimeaikoina. Kentällä sitten jonotimme ensin passintarkastukseen ja sitten valmistauduimme jonottamaan tulliin. Siihen kuuluisaan Australian tulliin, jonka läpi hullut aasialaiset yrittävät viedä jos minkälaista ruokaa ja tavaraa. Siihen tulliin, josta joutuu yöksi putkaan jos kantaa mukanaan särkylääkettä, ja josta on kuvattu (ja kuvattiin myös silloin) kuuluisaa tv-ohjelmaa. Siihen tulliin, jonka läpi Sinin kanssa kävelimme 30 sekunnissa.

Oltiin laitettu lappuun raksi kohtaan "onko sinulla lääkkeitä/aseita/laitonta pornoa........". Ennen tullia meiltä kysyttiin mitä meillä näistä on mukanamme. Vastattuamme lääkkeitä (joihin olin hakenut englanninkielisiä todistuksia kissojen ja koirien kanssa) huomasimmekin yhtäkkiä seisovamme koko tullihässäkän toisella puolella. Ei yhtäkään kysymystä viisumista, matkan tarkoituksesta, pankkitileistä tai niistä lääkkeistä. No, parempi näin!

Ulkopuolella odottivatkin host-äitimme, jotka olivat sattumalta tutustuneet odotellessaan meitä. Kentältä ajelimme D:n (host-äiti) kanssa Sydneyn keskustan läpi hieman kiertotietä tulevaan kotiini, joka sijaitsee kauniissa Manlyssa. Kävin pikaisesti suihkussa ja kiersin talon, jonka jälkeen lähdimme hoitamaan pari asiaa, mm. ruokaostokset ja uuden sim-kortin puhelimeeni. Ostin myös ensimmäisen ikioman hiustenkuivaajan!!

Tämän jälkeen D pudotti minut takaisin talolle ja meni hakemaan tytöt päiväkodista ja koulusta. Sen jälkeen leikimme tyttöjen kanssa ja annoin heille "fairy doorit" (näistä ehdottomasti lisää myöhemmin) ja tuliaiset. Tytöt esittelivät minulle talon eläinasukkaat, elikkä 3 kanaa, 2 marsua, kissan, kalat ja undulaatit. Kaikilla on nimet, jopa kaloilla. Ei puhettakaan että muistaisin kaikkia saati osaisin niitä kirjoittaa. Kissan nimi on Fergie, joskus Pussy. Nimet tulevat Pussycat Dollseista. Se on söpö, vaikkakin vanhemmat väittävät sen olevan äkäinen. Uskoo ken tahtoo ja itkee sitten myöhemmin raapimajälkiä ;)












Äiti, kato mikä tiskiharjapuu!!






Menin nukkumaan lämmitettävään sänkyyni (??) ennen yhdeksää ja heräsin tänä aamuna seitsemän aikoihin (tuo lämmitettävä sänky olisi varmaan ihan kätevä, koska täällä on aivan tajuttoman kylmä sisällä, en vaan taida osata käyttää sitä oikein...). Tänään D näytti minulle niiiin kauniin tien lautalle, joka vie Sydneyn keskustaan, ja Manly Beachille. Tapasimme myös kaksi D:n ystävää, joista toinen on Ruotsista ja jonka tyttö tulee torstaisin jatkossa myös minulle hoitoon.




Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan untenmaille, sillä aamulla on aikainen herätys A:n (host-isä) kanssa cityyn hoitamaan pankkiasioita!!

 ♥ Elli

2015/08/16

THE LAST DAYS

Ihana Saran tekemä kortti ♥ 

Nyt alkaa vihdoin ja viimein olla kaikki asiat hoidossa! Ajokortti lopultakin suoritettu loppuun, vakuutusasiat kunnossa, tuliaiset hankittuna. Myös kaikki tarpeellinen on nyt aikalailla osettu. Oon printannut kaikki tarvittavat paperit lentomatkoja, reseptitodistuksia ja viisumia myöten. Melkoinen työmaa tämä lähteminen, ei voi muuta sanoa!


 Pakkaaminen sen sijaan... Oon aina ollut tosi huono siinä ja mun pakkaustyyli on yleensä ollut viimeisenäiltanakokoomaisuuslaukkuun-sorttia. Nyt on ollut pakko vähän skarpata ja koittaa pakata jo ennen viikonloppua 'hyvissä ajoin' kaikki alustavasti, että ehdin käydä vielä ostamassa puuttuvia juttuja. Alotin tosiaan pakkaamisen jo torstaina mutta silti edelleen kaikki on levällään lattialla ja viimeiseen päiväänhän se perinteisesti taas jää :D










Fiilikset on tosi sekavat. Ei millään voi tajuta että nyt se lähtö oikeasti on. Hirveän kauan tätä on suunniteltu mutta loppujen lopuksi kaikki kävi kuitenkin hyvin nopeasti. Tämä viikonloppu on ollut tosi ihana mutta samalla kamala. Perjantaina oli toisen kaveriporukan läksiäiset ja lauantaina Sinin kanssa pidettiin yhteiset läksiäiset meidän yhteisille kavereille (jälkimmäisistä ei edustuskelpoista kuvasaldoa ole vielä mulle asti tullut niin näistä ihanista tytöistä siksi vanhat kuvat). Sukulaiset kävi hyvästelemässä jo viime sunnuntaina. Tänään saattelin myös Henryn juna-asemalle takaisin kohti Rovaniemeä. Niin monia hyvästejä ja jokaisissa on jonkunlainen itku päässyt.

Ja tämän sankarin kanssa sitä pitäis lähtä reissuun... :D


Mun ja Sinin lennot on siis Oulu-Helsinki-Singapore-Sydney ja perillä ollaan keskiviikkoaamuna 9:45 paikallista aikaa. Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten toiselta puolelta maapalloa. Wish me luck!!

♥ Elli